CARTEXPO - KORTTIKERÄILIJÄN UNELMA
Jos loma- tai työmatka osuu sopivana ajankohtana Pariisiin, korttikeräilijän kannattaa ilman muuta varata aikaa Cartexpo- tai muita vastaavia postikorttimessuja varten. St. Germainin kaupunginosassa Pariisissa 4.-5.6.2010 järjestetyt messut osuivat tänä vuonna kahdelle hellepäivälle, mikä rajoitti yleisömäärää, mutta väkeä tuntui silti riittävän kauppiaspöytien ympärille tasaisesti.
Postikorttimessut näkyivät hyvin jo ulospäin.
Sisääntuloaulassa oli esillä pieni, 12 kehyksen postikortti-
näyttely.
Ranskalaisesta feminismistä kertovat hienot
postikortit oli kehystetty näyttävästi.
Tapahtumaan liittyi myös yleisöluentoja. Niiden aiheet ja
ajankohta eivät kuitenkaan oikein selvinneet mistään.
Pohjoismaisten postikorttiluokan sääntöjen mukaan kokoelman
taustamateriaalin tulee olla vaaleaa. Siihen voisi lisätä,
että mielellään myös samaa väriä.
Ranskalaista satiiria 1. maailmansotaa edeltäneestä
ulkopolitiikasta.
Cartexpo oli järjestetty tilavassa hallissa, johon mahtui yli
50 kauppiaan myyntipöydät.
Toisin kuin meillä Suomessa, missä postikorttikeräilijöiden
enemmistö lienee naisia, Cartexpon yleisö koostui suurelta
osin keski-ikäisistä miehistä. Nuoria ei näkynyt, mutta ei
myöskään kovin vanhoja ihmisiä.
Asiakkaita riitti tasaisena virtana, vaikka mitään ruuhkaa
ei ollutkaan.
Coll'Exin Francois Rottier oli tullut Pariisiin Rouenista. Tarjolla
oli paljon hyviä aihekortteja kohtuuhinnoin.
Hellettä ei huomannut sisätiloissa kuin väen vähenemisenä
iltapäivällä.
Frejus'sta kotoisin olevalla Francis Gressellä oli
hienoimmat ja kalleimmat postikortit.
Gressen postikorttivalikoimaa.
Ranskalaisilla kauppiailla on mielenkiintoinen tapa pitää laatikoissa olevien korttien nimilaput itseensä päin, niin ettei asiakas näe mitä on myytävänä. Vähän kuin Suomen Alkossa kieltolain jälkeen, jolloin pullojen etiketit oli käännetty seinään päin, ettei kenellekään syntyisi houkutuksia.
Asiaa tiedustellessa kauppiaat vastasivat, että asiakkaat sotkevat heidän järjestyksensä, kun laittavat kortteja omin päin takaisin paikoilleen. Näin kontrolli säilyy heillä. Pitää vain pyytää (ranskaksi...!) ja sitten saa katsottavakseen juuri sitä mitä tarvitsee. Aika monet kauppiaat puhuvat onneksi englantiakin, jos kyselijän ranskan kielen taito ei riitä asian selostamiseen.
Yves Lardeux oli tullut vaimoineen messuille Senlis'tä.
Pariisilainen Martina Magnin myi postikortteja miehensä
Francois'n kanssa.
Magninien albumeista löytyi paljon mielenkiintoista sosiaali-
historiaa.
Messuilla oli myös myynnissä tänä vuonna ilmestynyttä Daniel Bénardin ja Bruno Guignardin kirjaa La Carte Postale, joka kertoo postikortin historiasta. Erinomainen kirja, jonka kuvitus aukenee myös ranskan kieltä ymmärtämättömälle, mikäli tuntee postikortteja.
Kirjassa on noin 190 sivua ja sen hinta oli 24 euroa. Tekijöiden mukaan kirja on saanut erittäin myönteistä palautetta. Toivottavasti saamme sen myös Postimuseon kirjastoon. Selatkaapa vähintään, jos kirja joskus osuu käsiinne!