Kesäretkelle Postimuseoon
OOPPERAN MERKKIVUODET ON KIINNOSTAVA YHTEISNÄYTTELY

Helsingin Pääpostitalossa sijaitseva Postimuseo on viime vuosina laajentanut reviiriään järjestämällä näyttelyitä, joissa postinkulku ja postimerkit ovat enemmänkin sivuosassa kuin näyttelyn pääaiheena. Lopputuloksena on saatu aikaan yleisöä kiinnostavia tapahtumia ja samalla vieraille on voitu esitellä museota laajemminkin.

Postimuseossa 21.8.2011 asti jatkuva, yhdessä Kansallisoopperan, Teatterimuseon ja Postin kanssa toteutettu 'Oopperan merkkivuodet' on tästä hyvä esimerkki. Kuvaushetkellä museossa oli kaksikin isompaa kutsuvierasryhmää, museon yhteistyökumppanit ja kaupungin matkaoppaat.

Ovella oli vastassa Soile Siltala, joka oli paikalla esittelemässä Postimuseon kirjaston ja arkiston toimintaa. Vitriinissä vasemmalla on Aino Acktén upea, helmikirjailtu roolipuku Erkki Melartinin Aino-oopperasta vuodelta 1909.

Kiinnostuneita kuulijoita Suvi Jallin (vas.) ympärillä.

Näyttely kuljettaa kävijät läpi suomalaisen oopperan vuosikymmenten, aina perustamisvuodesta 1911 meidän päiviimme asti. Oopperan ohjelmisto heijasteli kulloisiakin muoteja ja ihanteita.

Vasemmalla Pariisin suuren oopperan kasvatti Aino Ackté, jonka vaikutus uudessa Suomalaisessa oopperassa jäi lyhyeksi, kun tähti jätti talon jo seuraavana vuonna riitaannuttuaan talousjohdon kanssa. Seuraavalla vuosikymmenellä esitettiin mm. venäläistä balettia ja jazz-henkinen ooppera Jonny alkaa soittaa.

Jokainen vuosikymmen saa näyttelyssä oman esittelynsä. Esillä on myös 40 oopperapukua ja esityksissä käytettyjä koruja eri ajoilta.


Nämä puvut hankki oopperan johtaja Edvard Fazer 1920-
luvulla Modest Musorgskin Boris Godunovin esityksiin. Niitä
käytettiin useita vuosikymmeniä eri produktioissa.

Vasemmalla ja keskellä olevat puvut ovat Erik Bergmanin oopperasta Laulava Puu (1995), oikealla Richard Straussin oopperasta Arabella (2002). Puvun on suunnitellut Oiva Toikka ja sitä on käyttänyt Ritva-Liisa Korhonen.

Näyttelyssä upeita pukuja pääsee ihailemaan läheltä.
Vasemmalla Henrik VIII:n ja Anna Boleyn puvut Gaetano
Donizettin oopperasta italiankieliseltä nimeltään Anna Bolena.

Kuvaan pitää vielä kuvitella oopperabasso Antti Suhosen kasvot, jotta Henrik VIII päähinekoruineen olisi täydellinen. Produktiota esitettiin vuonna 1998.

Vasemmalla Titanian puku Benjamin Brittenin Kesäyön unelmasta. Pukua on käyttänyt Taru Valjakka vuonna 1972. Muut puvut ovat W.A. Mozartin Don Giovannista, jonka ensi-ilta oli vuonna 1977.

Oikealla Päivänkorennon puku Kalevi Ahon oopperasta Hyönteiselämää vuodelta 1996. Pukua on käyttänyt Raili Viljakainen.

Fortunan hulppea asu Claudio Monteverdin oopperassa Poppean kruunaus vuodelta 1986. Pukua on käyttänyt Minna Kesäläinen.

Oopperan lavastuksesta tehdään pienoismalli, jonka avulla
nähdään, miten rakennelmat toimivat. Tässä on Seppo
Nurmimaan lavastuspienoismalli Righard Wagnerin oopperaan
Lentävä hollantilainen vuodelta 1978.

Sivulta päin katsottuna pienoismalli kertoo, miten monikerroksinen lavastus todellisuudessa on sekä kuinka paljon tilaa eri osille tarvitaan.

Toinen esillä oleva Seppo Nurmimaan pienoismalli on Pjotr
Tshaikovskin oopperasta Patarouva, jonka ensi-ilta oli
vuonna 1976. Nurmimaa suunnitteli oopperaan lavastuksen
lisäksi myös puvut.


Sivukuva pienoismallista osoittaa, miten lavastus tuli rakentaa,
jotta se näytti katsomossa istuvasta yleisöstä juuri siltä miltä
pitikin.

Suomalainen ooppera oli alunperin osakeyhtiö. Vuodelta 1917 peräisin olevan osakekirjan toinen allekirjoittaja on Edvard Fazer, yksi oopperan perustajista.

Näillä syntyi oopperameikki.

Suomalainen ooppera postimerkeillä

Oli siellä näyttelyssä postimerkkejäkin. Suomessa on julkaistu yli 30 postimerkkiä, jotka liittyvät oopperaan. Merkeissä esitellään suomalaisia säveltäjiä ja kirjailijoita, joiden hengentuotteita on nähty oopperassa. Myös itse oopperaesityksiä on muistettu postimerkein ja oopperatalotkin löytyvät merkeiltä.

Pukuloiston rinnalla postimerkit jäävät näyttelyssä pakostakin vähemmälle huomiolle.

Säveltäjä ja kapellimestari Leevi Madetoja nelilönä ja ensipäiväkuorella.

Säveltäjä Oskar Merikanto samanlaisin asetteluin.

Säveltäjämestari Jean Sibeliuksesta ja hänen töistään on julkaistu ainakin kymmenen postimerkkiä.

Tätä uuden oopperatalon valmistumisen kunniaksi julkaistua pienoisarkkia vuodelta 1993 voi edelleen pitää varsin onnistuneena.

Tänä vuonna oopperan satavuotisjuhlan kunniaksi julkaistu pienoisarkki oli suurennettu lähes seinän korkuiseksi. Siinä kuvat pääsivätkin hyvin oikeuksiinsa.

Postimuseon näyttelysivuille pääset tästä. Kansallisoopperan upeat historiasivut (jotka sisältävät mm. listan kaikkien oopperoiden ensi-iltapäivämääristä sadan vuoden ajalta, runsaasti kuvia sekä ääninäytteitä) löytyvät tästä.