Postimerkkien ja -korttien keräilyä ei tarvitse rajoittaa mihinkään valmiiseen malliin vaan jokainen voi kerätä omaksi ilokseen juuri niin kuin itse haluaa. Alla joitakin esimerkkejä filatelian monimuotoisuudesta suosituimpien keräilyalueiden muodossa.

Katso myös esimerkkikokoelmia "Kokoelmia" -sivuilta.

 

Perinteinen Filatelia

Postimerkkien keräily alkoi jo 1860-luvulla. Vanhimmat yhä toimivat postimerkkikerhot ovat siltä ajalta, esim. Englannissa yhä toimiva Royal Philatelic Society London perustettiin 1869. 

Aluksi harrastettiin kokomaailma –keräilyä, merkkien määrän kasvaessa alettiin kerätä maakokoelmia. Pitemmälle kehittyneet alkoivat tehdä myös tutkimuskokoelmia, tutkia postimerkin syntyyn ja tuotantoon liittyvää historiaa. Siihen kuuluvat taiteilijan ehdotteet, koevedokset, eri painoerät, jotka tunnistaa väri-, paperi- ja hammaste-eroista, jne.

Pitkälle edistyneeseen kokoelmaan kuuluvat myös kulkeneet kohteet. Harvinaiset taksat ja reitit nostavat kohteen arvoa joskus huomattavastikin.

Nykyään on alettu edellyttää entistä enemmän tarinan kerrontaa myös perinteisen luokan kokoelmilta. Tarinat liittyvät silloin esimerkiksi siihen, millaisiin tarpeisiin merkkejä valmistettiin, millaisia vaiheita niiden suunnittelussa ja valmistuksessa oli, miksi syntyi erilaisia variaatioita ja niin edelleen.

Perinteisen filatelian uudet näyttelysäännöt, joissa tarinan kertomisella on aiempaa tärkeämpi sija, tulivat voimaan tammikuussa 2009 ja niitä sovelletaan kaikissa tulevissa näyttelyissä.

 

Postihistoria

Postihistoria kertoo postin kuljetuksen ja käsittelyn historiaa. Aihetta voi käsitellä joko luokittelevasti tai kertovasti, tai molempia. Kohteiden tulee olla postin kuljettamia (esim. vain leimattuja postimerkkejä, koska leimaamattomat eivät ole kulkeneet postissa), kirjelähetyksiä, pakettikortteja, tms. postin toimintaan suoranaisesti liittyvää materiaalia.

Esim. kotiseutukokoelmat ovat suosittuja, oman paikkakunnan postihistoria kiinnostaa monia. Varsinkin jos paikkakunta on rautatien tai vesistön varrella, raja-alueella, tms. luvassa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

Laajemmin postihistoria voi käsitellä vaikkapa Itämeren, Atlantin tai koko maailman laivapostia, rautatiepostia tai lentopostia, sensuuripostia, haaksirikko- tai katastrofipostia, kolerakirjeitä, jne.

 

Aihefilatelia

Aihefilatelia syntyi 1920-luvun alussa siten, että eri maiden merkkien sijasta alettiin kerätä erilaisia aiheita esittäviä merkkejä (ensimmäinen kuvamerkki hallitsijanpäitä lukuunottamatta oli Kanadan majava 1851, Suomessa Signe Hammarstén-Janssonin piirtämä Turun 700-vuotisjuhlamerkkisarja 1929).

Vähitellen keräily laajeni muihinkin aiheeseen liittyviin filateelisiin kohteisiin: leimoihin, postimerkkivihkoihin ja niissä olevia mainoksiin, kuvallisiin ehiökortteihin ja -kuoriin, jne. Niillä kerrotaan yhtenäinen tarina. Tarinan kertominen on saanut aihekokoelmissakin entistä enemmän huomiota arvostelussa.

Kokoelman aiheen voi keksiä oman mielenkiinnon mukaan. Usein aiheet liittyvät omaan työhön tai harrastukseen. Tässä muutamia suomalaisia esimerkkejä viime vuosilta:

• Säiden havainnoinnista ennustamiseen (meteorologi)
• Tarttuvat taudit (lääkäri)
• Barokkimusiikki (säveltäjäprofessori)
• Linnut (lintubongaaja)
• Sokeri ihmiskunnan historiassa (sokeriyhtiön johtaja)
• Kirkkoarkkitehtuuri (arkkitehti)
• Kirjan synty (kirjastonhoitaja)
• Polkupyörä (fillaristi)

 

Avoin Filatelia

Avoin Filatelia muistuttaa lähinnä aihefilateliaa, mutta siinä kerätään myös ei-filateelisia kohteita (näyttelykokoelmissa vähintään puolet on oltava filateliaa).

Kokoelmiin kelpuutetaan aiheeseen liittyviä postikortteja, vanhoja valokuvia, karttoja, teepusseja, rahoja, mitaleita, karamellipapereita, pinssejä, pelikortteja, pääsylippuja, ruokalistoja, jne. – kaikkea mikä kehysten väliin mahtuu. Kokoelman tarina ja visuaalinen asettelu (layout) ovat tärkeitä.

 

Ehiöfilatelia

Ensimmäiset ehiöt (kirjekuoret tai postikortit, joihin maksuarvo on valmiiksi painettu) ovat yhtä vanhoja kuin postimerkit. Niiden keräily on yhtä vaihtelevaa ja hauskaa kuin postimerkkienkin, ja ne sopivat monenlaisiin kokoelmiin – muuallekin kuin ehiöluokkaan.

 

Postikortit

Kuvapostikortit ovat nykyisin hyvin suosittu keräilyalue. Ne eivät varsinaisesti ole filateliaa, mutta monet filatelistit keräävät myös kortteja.

Kuvapostikortteja kerätään useimmiten paikkakunnan, taiteilijan tai kortin aiheen mukaan. Myös painotekniikkaan, julkaisijaan, jne. liittyviä luokitteluja on olemassa.

Postikortit olivat Suomessa ensimmäistä kertaa näyttelyluokkana kansallisessa postimerkkinäyttelyssä Hämeenlinnassa toukokuussa 2007. Kesällä 2009 hyväksyttiin postikorttiluokan pohjoismaiset näyttelysäännöt. Kuvapostikortit olivat mukana FINLANDIA 2017 -näyttelyssä kokeiluluokkana ensimmäistä kertaa FIP:n maanosaliiton näyttelyssä arvosteluluokkana.

 

Muita keräilyalueita / Näyttelyluokkia

• Aero- ja astrofilatelia (lento- ja avaruusposti)
• Leimamerkit (mielenkiintoinen keräilyluokka, jonka vasta harvat ovat löytäneet)
• Maksimifilatelia (kortit, joissa postimerkki on kuvapuolella ja leima niihin yhteensopiva)
• Nuorisofilatelia (eri ikäryhmille)
• Kirjallisuusluokka (filateeliset tutkimukset ja julkaisut)