Suomen Filatelistiliitolle tulee usein kyselyitä, mitä voisi tehdä vanhemmilta tai isovanhemmilta perityille postimerkkikokoelmille. Materiaalia on paljon, mutta sen arvosta ei ole juuri tietoa. Jos perheestä ei löydy jatkajia harrastukselle, kenties joku muu olisi kiinnostunut merkeistä? Ehkäpä niillä olisi rahallista arvoakin. Mikä neuvoksi? Seuraavassa joitakin vinkkejä

[NEW] KATSO ENSIN UUDET VIDEOT (AINAKIN VIDEO #1) AIHEESEEN LIITTYEN.

Mikä on harvinaista?

• Modernia materiaalia on markkinoilla tarjolla paljon. Viime vuosikymmenien merkkejä ja ensipäiväkuoria on myös saatavissa runsaasti. Tämä vaikuttaa luonnollisesti kysyntään ja hintoihin.
• 1900-luvun alkupuolen merkkimalleilla (ns. Saarismalli, Malli 1930, jne.) on omat keräilijäkuntansa. Yksittäisiä merkkejä on markkinoilla paljon, jotkut vesileimatyypit jne. ovat harvinaisuuksia. Kokonaisilla lähetyksillä olevista kuorista voi löytyä kiinnostavia taksoja, jolloin niistä ollaan valmiit maksamaan.
• Vanhalla materiaalilla tarkoitetaan lähinnä klassista ajanjaksoa, ensimmäisiä merkkimallejamme 1850-luvulta vuosisadan loppuun. Niistä osa on harvinaisia ja kalliita, osa ei.
• Materiaalin tulee olla siistiä ja hyväkuntoista. Harvinainenkaan merkki ei ole arvokas, jos siitä puuttuu hampaita tai leima on suttuinen ja epäselvä.
• Varsinkin vanhemmat kuoret kannattaa aina säästää kokonaisina. Usein postileimat ja kirjeen kulkureitti tekevät siitä harvinaisemman kuin pelkkä postimerkki.
• Toisen maailmansodan aikainen kenttäposti ei ole harvinaista. Sodan aikana lähetettiin miljoonia kirjeitä ja yleensä ne säästettiin tunnesyistä jälkipolville. Kenttäpostikirjeiden rahallinen arvo on vähäinen, ne kannattaa pitää muistona perheen hallussa edelleen.
• Vanhoissa ’kokomaailmakansioissa’ on usein paljon merkkejä, mutta ei juurikaan harvinaisuuksia. Maakokoelmat, joissa kyseisen maan ensimmäiset julkaisut ovat mukana, voivat olla varsin arvokkaita.
• Huippukeräilijöiden materiaali on oma lukunsa. Kalliit erikoiskokoelmat kannattaa aina arvioituttaa asiantuntijalla. Niiden myymiseen liittyy myös verotuksellisia kysymyksiä, jotka kannattaa selvittää etukäteen.

Kuka arvioisi merkkini?

Esimerkiksi Suomen Filatelistiliiton aitouttajat arvioivat lähinnä yksittäisiä merkkejä oman erikoisosaamisensa alueelta. Ulkomaiset aitouttajat löydät tästä. Markkinahinnoista ovat parhaiten perillä postimerkkiliikkeet ja huutokaupat. Voit kysyä neuvoa myös Liiton asiantuntijoilta osoitteesta yllapito(a)filatelisti.fi.

Jos kotiseudullasi ei ole postimerkkiliikettä, voit kääntyä myös paikallisen postimerkkikerhon puoleen ja kysyä neuvoa. Monilla kerhoilla on lisäksi omia huutokauppoja. Kerhojen yhteyshenkilöiden tiedot löydät Kerhot-sivun kautta.

Muista myös että:

• Kokoelma (kansiot, erilaiset pussit ja laatikot jne) kannattaa säilyttää kuivassa paikassa ja huoneenlämmössä. Vuosien säilytys kylmässä kellarissa, ullakolla tai mökillä voi olla haitalksi kokoelmalle.
• Postimerkkiliikkeet ja huutokaupanpitäjät vastaanottavat mieluiten järjestettyä materiaalia. Muovikassillinen revittyjä postimerkkileikkeitä ei saa ketään innostumaan.
• Harvinaisten vesileimojen tai hammasteiden tutkiminen on hidasta ja tarkkaa työtä. Kauppiailla ei pääsääntöisesti ole aikaa sellaiseen, mutta joissakin tapauksissa tällaistakin arviota tehdään, kuitenkin yleensä korvausta vastaan.